Poissa kotoa asuessani minulle oli alkanut kehittyä ajatus siitä, että voisin ottaa jonkin oman lemmikin. Lueskelin sitten kaikenlaista kaikista erilaisista lemmikeistä, mutta jotenkin mikään muu kuin koira ei niin kolahtanut.. Noin vuosi sitten aloin miettiä koiran ottamista enemmän ja marraskuussa laitoinkin nettiin ilmoituksen. Ajattelin, että ottaisin jonkun aikuisenakin pienikokoisen koiran, sillä asun tällä hetkellä pienessä kämpässä ja sellaista sitten kyselin netissä. Opiskelijabudjetilla ei kuitenkaan ihan hirveitä summia koirasta maksella, joten koiran olisi myös pitänyt olla suhteellisen halpa. Eli ei siis aivan helpoin yhtälö tuo. :D Varsinkaan kun netissä suurin osa pienistä koirista on chihuja, enkä kuitenkaan mitään rottaa halunnut. :D

Sainkin suhteellisen paljon tarjouksia koirista, mutta sitä oikeaa ei vielä löytynyt, koska joko hinta oli liian suuri tai en niin pitänyt tarjotusta rodusta. Keväämmällä laitoin uudestaan ilmoituksen nettiin, mutta sama homma toistui. Tässä vaiheessa minulla ei vielä ollut päätettynä minkä rotuisen koiran haluaisin vaikka lapparit aina ajatuksissa taustalla kummittelivatkin vaikka vähän isompikokoiria ovat. Lopulta annoin asian vain olla koska ajattelin, ettei sopivaa koiraa löytyisi. Heinäkuussa 2010 kuitenkin pitkästä aikaa taas vilkaisin joitakin sivuja, joissa oli ilmoituksia myytävistä koirista ja silmääni osui ilmoitus suomenlapinkoiran pennuista, jotka asustivat Hankasalmella. Pennuista oli sillä hetkellä vapaana enää vain yksi narttu, väriltään tumma domino (väri, josta en ollut koskaan ennen kuullutkaan). Nimiä pennuilla ei ollut, koska niillä ei ollut papereita. En tehnyt asialle silloin vielä mitään, mutta muutamaa päivää myöhemmin katsoin ilmoituksen ja kasvattajan nettisivun uudestaan ja päätin soittaa hänelle. Seuraavana päivänä olinkin sitten jo matkalla Hankasalmelle pentua katsomaan.

Pennut olivat tuolloin noin viiden viikon ikäisiä palleroita ja kun menimme niitä katsomaan, ne olivat juuri nukahtaneet kaikki, eikä herättely onnistunut millään. Neiti Tumma Domino oli juuri ja juuri sen verran hereillä, että pystyimme vähän näkemään kun se uteliaana tutki pihaa ja sen hajuja. Ja olihan se niin ihana, että minun oli pakko se varata itselleni. :) Pari päivää tuon jälkeen mieleeni tuli ajatus, että mitähän olin oikein tehnyt kun tuntui, että päätös tuon koiran ottamisesta oli syntynyt niin nopeasti. Mutta olinhan toisaalta jo pitkään miettinyt mitä pennun ottaminen tarkoittaisi ja vaatisi ja kokemusta koirista oli jo pitkältä ajalta. Eli en myöskään aikonut perääntyä päätöksestäni ja 1.8. kävisin hakemassa pennun kotiin. Nimeksi pikkuiselle tulisi Luna.