Elokuun lopulla Lunan ollessa 11 viikon ikäinen oli edessä muutto Kuopioon koulun takia. Minulla on siellä erillishuone 4 hengen solukämpässä, mistä tuli Lunankin toinen koti. Huoneeni on muita isompi, kooltaan 21 neliötä, mutta ei silti paras koiran pitämiseen. Toisaalta se kelpaa nyt vielä kun Luna on pienempi ja saa paljon liikuntaa lenkeillä ja koirapuistossa ja kämppä on sitten nukkumista varten. :) Ja tuossa kämpässä aion asua vain tämän vuoden jouluun asti, jolloin muutan joko takaisin kotiin Laukaaseen tai sitten isompaan asuntoon Jyväskylässä.

Automatka Kuopioon meni Lunan kanssa hyvin muuten, mutta tottakai minun tuurillani juuri ennen määränpäätä se alkoi voida pahoin ja oksensi autoon. Ja sitten pitikin pihassa tutkia ihan joka paikka, eikä millään olisi malttanut tarpeillaan käydä tai syödä.

Kuopiossa Luna oppi oikeastaan saman tien sisäsiistiksi, mitä nyt joitakin kertoja on tullut pissi lattialle kun emäntä ei ole ollut tarpeeksi nopea pukemaan vaatteita päälleen että voisi viedä ulos. :D Mutta nekin kerrat voi laskea kahden käden sormilla eikä tule kaikki sormet edes mukaan laskuihin. :) Aikaisemmin Luna ei ollut pyytänyt ulos, mutta Kuopiossa se alkoi vinkumaan ovella kun oli tarve päästä pihalle. Yksin ollessaankaan se ei tee tarpeitaan sisälle vaikka paperit ovat siellä varalta nurkassa sitä varten vaan se odottaa, että tulen kotiin ja käytän sen pihalla. Kotona Laukaassa se ei kuitenkaan älynnyt vielä hetkeen tuota ovella vinkumista vaan lattialta löytyi aina joskus lammikoita. Nyt tällä viikolla kun olemme olleet syyslomalla Laukaassa, se on kuitenkin osannut pyytää ulos, eikä sen jälkiä ole (ONNEKSI!) enää tarvinnut siivota.

Myös Lunan jättäminen yksinään koulupäivän (ne tosin ovat minulla hyvin lyhyitä) ajaksi on ollut helppoa. Se on minun poissa ollessani huoneeni eteisosassa mihin järjestän sille puuhailtavaa esim. aktivointipallon tai tyhjien maitopurkkien avulla. Kämppisteni ja naapureiden mukaan se ei koskaan hauku yksin ollessaan, mikä on ollut helpotus, koska muuten joku alkaisi pian asiasta valittaa.. Noissa opiskelija-asunnoissa kun ei ihan ne paksuimmat seinät ole.... :D

Emme asu Kuopion keskustassa vaan vähän kauempana alueella, jossa pääsee helposti metsäpoluille lenkille ja ihan lähellä on myös koirapuisto, jossa Luna käy lähes päivittäin. Alkuun Lunaa näytti vähän hirvittävän autoista lähtevä ääni kun niitä ajoi ohi. Kotona Laukaassa kun ohi ajaa päivän aikana ehkä 5 autoa. :D Ja joka kerta kun linja-auto ajoi ohi Luna pysähtyi tai hyppäsi taaksepäin, mutta nopeasti tottui siihenkin ja nyt se on jo oikein mallikelpoinen citykoira. :D Jätöksien keräämisen kanssa on myös ollut helppoa, sillä Luna ei KOSKAAN tee tarpeitaan poluille/jalkakäytävälle vaan menee AINA kauemmas metsään "piiloon", jolloin jätökset voi monesti sinne jättääkin. :D

Lunan matka Hankasalmelta Laukaaseen sujui odotettua paremmin. Alkumatkasta se vinkui jonkin verran sylissä, mutta rauhoittui sitten auton lattialle nukkumaan. Kotiin päästyämme se alkoi heti tutkia uteliaana ympäristöään ja keksi, että voisi yrittää piiloon kuistin alle, koska sieltä puuttui alalaudat. Tässä vaiheessa isäni, joka oli sanonut ettei pistäisi koiran eteen tikkuakaan ristiin, haki heti lautoja ja naulasi ne esteeksi kuistin alaosaan. Eli ei siis tikkuja laittaisi ristiin, mutta lautoja kyllä... ;)

Binja-vanhus ei ollut koskaan ennen pentukoirien kanssa ollut tekemisissä ja se olikin alkuun ihan ihmeissään uudesta tulokkaasta. Luna yritti heti hakea Binjasta turvaa ja kokeilla irtoaisiko siltäkin maitoa ja Binja hyppäsi karkuun. Tämän jälkeen Binja alkoi seurailla Lunan liikkeita ja aina muutaman askeleen jälkeen kaatoi pennun maahan tassullaan. Se ei kuitenkaan missään vaiheessa ollut vihaisen oloinen Lunaa kohtaan vaikka tämä Binjan reviirille näin tunkeutuikin.

Lunan sisäsiistiksi opettamisen yrittäminen alkoi saman tien ja aina ruuan ja unien jälkeen kuskasin sitä metsän reunaan, jotta se oppisi tekeemään tarpeensa sinne. Olinkin jo ihan unohtanut miten ärsyttävää oli pienenä tehdä tuota samaa Binjan kanssa ja odotella josko se nyt viimein sinne jotain tekisi eikä vain tutkisi paikkoja. :D

Ensimäinen yö meillä kotona sujui myös paljon paremmin kuin olin ajatellut. Olin ostanut Lunalle kompostikehikon (pentuaitausta PALJON halvempi vaihtoehto), mihin se laitettiin yöksi nukkumaan sänkyni lähelle ja näin sen liikkuminen oli rajoitettua minun nukkuessani. Yöllä se sitten heräsi vain yhden kerran vinkumaan aamuyöstä, mutta sitä ja paperien kastelua lukuun ottamatta yö sujui todella hyvin. Tämän jälkeenkään se ei enää vinkunut keskellä yötä, silloin vain hetken kun laitoin sen kehikon sisään. Ja aamulla tietysti heräsi aikaisin mihin minun, joka olin aina nukkunut pitkään, oli totuttava. :D Mutta hyväähän tuo vain teki. Papereiden kastelua yöllä sattui myöskin vain muutaman kerran ensimäisen yön jälkeen.

En ollut muistanut kysyä kasvattajalta kuinka monesti päivässä hän pentuja ruokki, ja aloin itse antaa Lunalle ruokaa 4 kertaa päivässä. Olimme kasvattajalta saaneet mukaan jonkun verran Jahti&Vahti pentunappuloita, mutta niiden loputtua ostin Lunalle Friskiesin penturuokaa, jota se on myös syönyt hyvällä halulla. Annoin sille nappuloita ensin piimän kanssa, mutta kerran piimän ollessa loppu, laitoin tilalle A-jugurttia ja huomasin Lunan pitävän siitä enemmän kuin piimästä, jota tahtoi aina jäädä kupin pohjalle ja reunoille.

Lunaa alettiin myös jo aikaisessa vaiheessa totuttaa olemaan pihassa pitkässä narussa niin, ettei pihalla ollut ihmisiä, mutta sillä oli Binja kuitenkin seurana. Tähän Luna tottuikin todella nopeasti eikä ollut hermostunut yksin ollessaan, mikä taas on helpottanut asioita paljon tässä myöhemmin.

Poissa kotoa asuessani minulle oli alkanut kehittyä ajatus siitä, että voisin ottaa jonkin oman lemmikin. Lueskelin sitten kaikenlaista kaikista erilaisista lemmikeistä, mutta jotenkin mikään muu kuin koira ei niin kolahtanut.. Noin vuosi sitten aloin miettiä koiran ottamista enemmän ja marraskuussa laitoinkin nettiin ilmoituksen. Ajattelin, että ottaisin jonkun aikuisenakin pienikokoisen koiran, sillä asun tällä hetkellä pienessä kämpässä ja sellaista sitten kyselin netissä. Opiskelijabudjetilla ei kuitenkaan ihan hirveitä summia koirasta maksella, joten koiran olisi myös pitänyt olla suhteellisen halpa. Eli ei siis aivan helpoin yhtälö tuo. :D Varsinkaan kun netissä suurin osa pienistä koirista on chihuja, enkä kuitenkaan mitään rottaa halunnut. :D

Sainkin suhteellisen paljon tarjouksia koirista, mutta sitä oikeaa ei vielä löytynyt, koska joko hinta oli liian suuri tai en niin pitänyt tarjotusta rodusta. Keväämmällä laitoin uudestaan ilmoituksen nettiin, mutta sama homma toistui. Tässä vaiheessa minulla ei vielä ollut päätettynä minkä rotuisen koiran haluaisin vaikka lapparit aina ajatuksissa taustalla kummittelivatkin vaikka vähän isompikokoiria ovat. Lopulta annoin asian vain olla koska ajattelin, ettei sopivaa koiraa löytyisi. Heinäkuussa 2010 kuitenkin pitkästä aikaa taas vilkaisin joitakin sivuja, joissa oli ilmoituksia myytävistä koirista ja silmääni osui ilmoitus suomenlapinkoiran pennuista, jotka asustivat Hankasalmella. Pennuista oli sillä hetkellä vapaana enää vain yksi narttu, väriltään tumma domino (väri, josta en ollut koskaan ennen kuullutkaan). Nimiä pennuilla ei ollut, koska niillä ei ollut papereita. En tehnyt asialle silloin vielä mitään, mutta muutamaa päivää myöhemmin katsoin ilmoituksen ja kasvattajan nettisivun uudestaan ja päätin soittaa hänelle. Seuraavana päivänä olinkin sitten jo matkalla Hankasalmelle pentua katsomaan.

Pennut olivat tuolloin noin viiden viikon ikäisiä palleroita ja kun menimme niitä katsomaan, ne olivat juuri nukahtaneet kaikki, eikä herättely onnistunut millään. Neiti Tumma Domino oli juuri ja juuri sen verran hereillä, että pystyimme vähän näkemään kun se uteliaana tutki pihaa ja sen hajuja. Ja olihan se niin ihana, että minun oli pakko se varata itselleni. :) Pari päivää tuon jälkeen mieleeni tuli ajatus, että mitähän olin oikein tehnyt kun tuntui, että päätös tuon koiran ottamisesta oli syntynyt niin nopeasti. Mutta olinhan toisaalta jo pitkään miettinyt mitä pennun ottaminen tarkoittaisi ja vaatisi ja kokemusta koirista oli jo pitkältä ajalta. Eli en myöskään aikonut perääntyä päätöksestäni ja 1.8. kävisin hakemassa pennun kotiin. Nimeksi pikkuiselle tulisi Luna.

Noniin, tässä siis hieman taustatietoa minusta ja koirainnostuksestani.. Olen kohta 23-vuotias opiskelijatyttö Laukaasta vaikka tällä hetkellä opiskelenkin matkailua Kuopiossa. Suurimman osan elämästäni olen asunut Laukaassa maalla vaikkenkaan maatilalla. Naapureilla on kuitenkin kaikenlaisia eläimiä ollut paljon ja niiden kanssa on tullut puuhailtua pienestä asti.

Jossain vaiheessa aloin kuitenkin kärttämään vanhemmiltani omaa koiraa, mutta koska äitini on aika allerginen koirille, eivät he ihan heti tuohon suostuneet. Lopulta kuitenkin päätettiin, että koira voitaisiin ottaa kunhan se pärjää ulkona talvetkin. Sopivaksi roduksi valikoitui lopulta suomenlapinkoira. Pentueen löysimme vuoden 1997 keväällä Äänekoskelta ja kävimme katsomassa pentuja niiden ollessa 4 viikon ikäisiä jos oikein muistan. Omaksi pennuksemme niistä karvapalleroista valikoitui se ainoa musta, kaikki muut pennut olivat mustia merkein. Pikkuneidin nimi oli Jänkhäntytön Binja ja nykyään sillä on ikää jo 13 ja puoli vuotta.

Binjan isä oli näyttelyissä menestynyt Kiedalas Currok, mutta itse emme ole niin olleet kiinostuneita näyttelyistä, joten Binja on ollut meillä vain kotona kaverina. Kun saimme Binjan kotiin kesäkuussa -97 meitä oli 4 lasta (minä 9 vuotta ja veljeni 8, 5 ja 3) ja saman vuoden joulukuussa perheeseen syntyi vielä pikkusisko. Binja on kuitenkin ollut aina hirveän hyvä lasten kanssa ja vaikka sitä on joskus retuutettu oikein urakalla, ei se ole koskaan ärähtänyt tai mitään, vaihtanut vain paikkaa kun on saanut tarpeekseen. Samaa olen kuullut myös muilta lappareiden omistajilta ja tämä on yksi syy miksi nyt päädyin itsekin lapinkoiran pennun ottamaan vaikkei itselläni lapsia vielä olekaan.